Lasitteen valmistaminen

Ennen aloittamista

Lasitteen valmistaminen tarkoittaa, että jauhemaiset raaka-aineet (jauhetut mineraalit, savet ja fritit, eli tehtaassa valmistettu ja jauheeksi jauhettu lasi) punnitaan reseptin mukaan ja sekoitetaan veteen lasitelietteeksi, sakeaksi nesteeksi, jossa jauhe on veden seassa. Sen jälkeen liete seulotaan, sen paksuus säädetään ja se testataan omalla savella, ennen kuin siihen luotetaan oikeissa esineissä. Kaikki tämän oppaan lukuarvot ovat lähtökohtia: oikea vesimäärä, paksuus ja seula juuri omalle lasitteelle ovat ne, jotka omat kokeet osoittavat, joten kirjaa muistiin tehdyt vaiheet ja saadut tulokset.

Tarvittavat välineet

• Vaaka, joka punnitsee 0,01 g:n tarkkuudella, kokeisiin ja väriaineisiin, ja isompi vaaka kilogrammaluokan eriin.
• Kannelliset astiat: matalia kuiville raaka-aineille ja ämpäreitä lasitteelle. Derek Au säilyttää koelasitteita kannellisissa keittorasioissa.
• Puhdas kauha jokaiselle raaka-aineelle, jotta jauhe ei koskaan kulkeudu toisen joukkoon.
• Sekoitin: porakone ja sekoitinlapa tai pieniin kokeisiin tehosekoitin, joka on varattu pelkästään lasitteille. Vispiläkin käy, jos muuta ei ole.
• Seulat, joita Isossa-Britanniassa myydään nimillä sieve ja lawn: 80 mesh sekä 100 tai 120 mesh väriaineita sisältäville lasitteille.
• 100 mL:n mittalasi tai ruisku ominaispainon mittaamiseen.
• Tarrat, vedenkestävä tussi ja muistikirja tai Glazecalcin muistiinpanot ja polttopäiväkirjat.
• Koepalat siitä savesta, jota aiotaan lasittaa.
• Hengityksensuojain, kumikäsineet, sieni ja moppi.

Raaka-aineiden ostaminen

Ostopaikat

Keraamikot tekevät ostoksensa keramiikkatarvikeliikkeissä, jotka myyvät savea, lasiteraaka-aineita ja työvälineitä. Taulukossa on joitakin oman maan kauppoja, kukin tarkistettu kaupan omilta sivuilta, ja valitsemalla toisen maan näkee sen kaupat. Valikoima muuttuu, joten tarkista ennen tilaamista. Suuret tuottajat, kuten Sibelco ja Imerys, myyvät teollisuudelle; keraamikot ostavat niiden raaka-aineet tällaisten kauppojen kautta. Keramiikan hakuteossivusto Digitalfire ylläpitää luetteloa muiden maiden tarvikeliikkeistä.

Ostomäärät

Vakiosäkki on Yhdysvalloissa 50 lb (22,7 kg) ja muualla 25 kg (55 lb), joten ne ovat lähes samankokoisia. Monet toimittajat myyvät myös 1; 2,5 tai 5 kg:n pakkauksia (noin 2,2; 5,5 tai 11 lb) kokeita varten. Avoin reseptitietokanta Glazy neuvoo ostamaan jatkuvasti käytettävät raaka-aineet (maasälpä, kvartsi, kaoliini, liitu ja keskipolttoon fritti) kokonaisina säkkeinä, jotka ovat usein 20–30 % halvempia. Osta väriaineet, eli lasitetta värjäävät metallioksidit ja väripigmentit, pieninä määrinä: useimpien osuus lasitteessa on alle 5 %. Glazyn esimerkkiostoslistat maksoivat Yhdysvaltain hinnoin noin 515 dollaria keskipolttoon ja 397 dollaria korkeapolttoon.

Raaka-aineiden perusvalikoima

Glazyn perusluettelo mille tahansa polttolämpötilalle on kvartsi, kaoliini, maasälpä, liitu, sinkkioksidi sekä dolomiitti tai talkki. Useimmat keskipolton lasitteet (Orton-keilat 5–6) tarvitsevat lisäksi booria, yleensä fritistä, jota Glazy kuvaa ”tasalaatuiseksi ja vähemmän liukoiseksi kuin fritittämättömät boraatit”. Alla oleva valikoima on meidän ehdotuksemme, koottu Glazyn luettelosta ja erään keskustelupalstan luettelosta. Opas Lasittamisen perusteet kertoo, mitä kukin raaka-aine tekee.

Tekniset tiedotteet ja käyttöturvallisuustiedotteet

Pyydä jokaisesta raaka-aineesta kaksi asiakirjaa. Tekninen tiedote (TDS) kertoo sen kemiallisen analyysin: kunkin oksidin paino-osuuden jauheessa. Glazecalc laskee näiden pohjalta, ja raaka-aineen voi lisätä toimittajan analyysin perusteella Raaka-aineet-sivulla. Käyttöturvallisuustiedote (KTT) kertoo, miten jauhetta käsitellään sellaisenaan. Säilytä jokainen käyttöturvallisuustiedote ja lue se ennen sekoittamista.

Analyysit ovat keskiarvoja, eivät lupauksia. Valentine Clays painaa flintin tekniseen tiedotteeseensa ”KESKIARVOJA. NÄMÄ EIVÄT OLE TUOTEMÄÄRITTELY”, ja Glazyn eri vuosien analyyseissä Custer-maasälvän piidioksidipitoisuus vaihtelee noin 68,5 %:sta 72,4 %:iin. Suosittelemme kirjaamaan jokaisen säkin eränumeron (valmistuserän tunnuksen) muistiinpanoihin, jotta voi päätellä, johtuiko hyväksi todetun lasitteen muutos raaka-aineesta.

HSE varoittaa, että kiteinen piidioksidi ”voi olla virheellisesti merkitty ’amorfiseksi piidioksidiksi’”. Lisäksi käyttöturvallisuustiedote koskee jauhetta, ei esinettä: se ei kerro mitään siitä, sopiiko poltettu lasite elintarvikekäyttöön. Sen voi osoittaa vain poltetulle esineelle tehty metallien liukenemisen laboratoriotesti.

Nimet vaihtuvat, joten valitse kemiallisen koostumuksen mukaan

Tuotenimet tulevat ja menevät, kun kaivoksia suljetaan. Custer-maasälpä, jota louhittiin Etelä-Dakotassa yli 75 vuotta, loppui vuoden 2023 lopulla. Kun Clay Art Center siirtyi käyttämään maasälpiä G-200 AU ja Mahavir, noin puolta sen lasitteista piti säätää. Myös G-200 ja G-200 HP ovat poistuneet markkinoilta, ja Laguna tuo nyt maahan Mahavir-maasälpää, jonka kemiallinen koostumus on lähellä G-200-maasälvän koostumusta.

Gerstley Borate, luonnon boorimineraali, jota on monissa vanhoissa resepteissä, on ollut vaikeasti saatavilla siitä asti, kun sen kaivos suljettiin vuonna 2000, vaikka New Mexico Clay kertoi marraskuussa 2025, että Laguna toimitti raaka-ainetta ”Gerstley Borate Original”. Lähteet ovat eri mieltä siitä, kelpaako Gillespie Borate sen korvikkeeksi. Sen valmistaja myy sitä korvikkeeksi pauna paunasta. Berkeley Potters Studio sanoo, että se ”ei ole suora korvike”, ja Digitalfire havaitsi sen muuttavan lasitteen väriä. Varmin tapa on verrata kahta raaka-ainetta niiden oksidien perusteella ja sitten testata.

Myös alueelliset nimet vaihtelevat. Pohjois-Amerikassa flintti, kvartsi ja piidioksidi tarkoittavat samaa jauhettua kvartsia, ja Digitalfiren mukaan aitoa flinttijauhetta ei toimittajilta todennäköisesti löydy. Isossa-Britanniassa flintti on oma tuotteensa: Valentine Claysin flintti on kalsinoitua (kuumennettua) piidioksidia. Molemmat ovat lähes puhdasta piidioksidia, joten oletamme niiden olevan lähellä toisiaan, mutta tarkista analyysi. Kaoliinin kohdalla Glazy sanoo, että suorat vaihdot yksi yhteen, kuten EPK jonkin china clayn tilalle, ”toimivat usein aivan hyvin, varsinkin kun määrät ovat <10 %”.

Monissa resepteissä on raaka-aineita, joita myydään yhdessä maassa mutta ei toisessa. Alla oleva taulukko ottaa jokaisen Glazecalcin kirjaston raaka-aineen, jota ei myydä siellä, mistä raaka-aineet ostetaan, ja etsii analyysien perusteella lähimmän samanlajisen raaka-aineen, jota siellä myydään. Luku kertoo, kuinka kaukana ne ovat toisistaan: grammat, joilla niiden poltetut oksidit eroavat 100 g:ssa raaka-ainetta, laskettuna yhteen kaikista oksideista. Kun ero on enintään noin 15 g, toinen voi yleensä korvata toisen ensimmäisessä kokeessa. Nimissä ovat valmistajien ja kauppojen omat koodit, joten raaka-aineita voi kysyä nimeltä.

Glazecalc vertaa raaka-aineita sen perusteella, mitä ne tuovat poltettuun lasitteeseen, ei nimen perusteella. Resepti, jossa on raaka-aine, jota ei enää valmisteta, kertoo, mitä sen tilalla nykyään käytetään. Ehdota määriä ja vertaa -toiminto laskee määrät uudelleen korvaavalle raaka-aineelle, ja Tee omista raaka-aineista -toiminto tekee reseptin uudelleen varastossa olevista raaka-aineista. Kumpikin hakee vain samoja poltettuja oksideja, joten testaa ensin pieni erä.

Raaka-aineiden ja lasitteiden säilyttäminen

Kuivat raaka-aineet

Säilytä jauheet kuivina kannellisissa astioissa, jotka pidetään suljettuina aina, kun niistä ei kauhota; Glazy suosittelee ilmatiiviitä astioita. Valitse matalat astiat syvien säiliöiden sijaan: HSE huomauttaa, että syvään säiliöön joutuu kumartumaan ja pöly putoaa pidemmän matkan. Pidä astiat hyllyllä, jotta lattian voi mopata niiden alta. Sooda (natriumkarbonaatti) ja Cornish Stone imevät kosteutta ilmasta. Eräs keskustelupalstan keraamikko kuivaa ne leivinpellillä lämpötilassa noin 50 °C (122 °F) ja varoittaa, että ohuet maaliämpärit voivat haljeta jäätävän kylmässä autotallissa. Suosittelemme säilyttämään vesiliukoiset raaka-aineet (sooda, booraksi, litiumkarbonaatti ja fritittämättömät boraatit, kuten Gerstley Borate) ilmatiiviisti ja sisätiloissa.

Sekoitetut lasitteet

Ämpärissä oleva lasite muuttuu jatkuvasti. Niukkaliukoiset raaka-aineet (nefeliinisyeniitti, litiumkarbonaatti, Gerstley Borate, kolemaniitti, strontiumkarbonaatti ja fritit yleensäkin) muuttavat ajan mittaan sen juoksevuutta ja voivat kasvattaa siihen pieniä kiteitä, varsinkin lämpimässä huoneessa. Gerstley Borate tekee lasitelietteestä lepojäykän ”jopa pienempinä prosenttiosuuksina”. Laskeutuneen lasitteen päällä oleva ruskehtava vesi on liuennutta rautaa: kaada se pois ja korvaa puhtaalla vedellä. Odotettavissa on myös:

• Kovaksi sakaksi laskeutuminen: lasite, joka on sekoitettu niin sakeaksi, ettei se tarvitse lisäaineita, laskeutuu usein kovaksi kerrokseksi. Ohentaminen ja lepojäykäksi tekeminen auttavat (ks. Ominaispaino).
• Haju, jonka aiheuttavat mikrobit, jotka käyttävät ravinnokseen liima-aineita, kuten CMC:tä. Haisevaa lasitetta voi silti käyttää, jos se levittyy hyvin.
• Jäätyminen: suojaa ämpärit siltä. Sulata jäätynyt ämpäri huoneenlämmössä ja tarkista, onko siinä halkeamia.

Älä kaada käytettyä lasitetta takaisin varastoämpäriin äläkä kasta siihen siveltimiä. Ennen säilytetyn lasitteen käyttöä sekoita se, mittaa sen ominaispaino uudelleen ja seulo se, jos siinä on paakkuja tai kiteitä.

Merkinnät

Merkitse jokainen ämpäri vedenkestävällä tussilla. Ceramic Arts Networkille kirjoittava Zakin luettelee merkinnät: lasitteen nimi, sen koko resepti väriaineineen, keila, päivämäärä ja yhteisessä pajassa omat nimikirjaimet. Suosittelemme lisäämään tavoiteominaispainon sekä mahdollisen Epsom-suolan tai CMC:n. UT Austin käyttää myös värikoodeja: oranssit ämpärit matalapolton lasitteille ja valkoiset keskipolton lasitteille. Pidä merkitsemätöntä lasitetta sellaisena, joka saattaa sisältää lyijyä, äläkä käytä sitä ruoka-astioihin.

Punnitseminen

Prosentit ja erät

Resepti ilmoittaa jokaisen raaka-aineen prosentteina kuivapainosta. Pääraaka-aineet ovat yleensä yhteensä 100, ja väriaineet tulevat usein niiden lisäksi. Kun tehdään erä, eli kerralla sekoitettava määrä, kerro jokainen luku eräkoolla jaettuna 100:lla. 5000 g:n erää varten UT Austin kertoo luvut 50:llä, joten 4 %:n raaka-aineesta tulee 200 g.

Reseptisivulla Muunna eräkokoon -toiminto tekee kertolaskun: anna esimerkiksi 500 g, niin jokainen määrä muuttuu punnittaviksi grammoiksi, tai paunoiksi ja unsseiksi, jos ne on valittu asetuksissa. Tulosta-toiminnolla voi tulostaa pelkän punnituslistan, jossa on välisumma yhteen ämpäriin punnitsemista varten ja jokaisen raaka-aineen vieressä ruutu rastitettavaksi.

Vaa’an valinta pienimmän määrän mukaan

Vaa’an näyttötarkkuus eli pienin askel, jonka vaaka näyttää, rajaa, kuinka pienen määrän sillä voi punnita hyvin. 100 g:n kokeessa 0,5 %:n väriainemäärä on 0,5 g. Vaaka, joka punnitsee 0,1 g:n tarkkuudella, voi heittää 0,05 g, eli noin 10 % siitä; 0,15 g:n määrässä virhe on noin kolmannes. Tämä on omaa laskelmaamme, mutta se osoittaa, miksi väriaineet vaativat tarkemman vaa’an.

Neuvot vaihtelevat siinä, kuinka tarkka vaaka tarvitaan. Derek Au totesi halvan 200 g:n digitaalivaa’an jatkuvasti epätarkaksi. Jos vaakoja ostaa vain yhden, hän suosittelee 200 g:n vaakaa, joka punnitsee 0,01 g:n tarkkuudella, ja pitää hyvää kolmiorsivaakaa ”paljon luotettavampana kuin halpaa digitaalivaakaa”. Meidän mielestämme varma valinta on 0,01 g:n tarkkuus kokeisiin (50–200 g) ja väriaineisiin sekä pöytävaaka, joka punnitsee 0,1 g:n tai 1 g:n tarkkuudella, vähintään 1 kg:n (noin 2 lb) eriin. Tarkista molemmat aika ajoin kalibrointipunnuksella.

Punnitseminen järjestyksessä ja raaka-aineiden rastittaminen

1. Tarkista, että jokaista raaka-ainetta on riittävästi.
2. Laita hengityksensuojain kasvoille. Tarkista, että vaaka on puhdas ja vaakasuorassa.
3. Aseta tyhjä astia vaa’alle ja paina tare-painiketta, joka nollaa lukeman, jolloin punnitaan vain lisättävä määrä.
4. Punnitse raaka-aineet yksi kerrallaan, kukin omalla puhtaalla kauhallaan, sulje jokainen astia ennen seuraavan avaamista ja rastita jokainen raaka-aine heti, kun se on lisätty.

Derek Au punnitsee yhteen kulhoon erillisiksi kasoiksi, jotta virheen voi kauhoa takaisin pois. Kun punnitaan yhteen ämpäriin nollaamatta vaakaa raaka-aineiden välissä, Glazecalcin välisumma kertoo, mitä vaa’an pitäisi näyttää kunkin raaka-aineen jälkeen.

Sekoittaminen ja seulominen

Vesimäärä

Lähteet ovat eri mieltä. Derek Au aloittaa sakeana, 50 mL:lla vettä 100 g:aa jauhetta kohden, ja lisää vettä myöhemmin. Potterycrafts ilmoittaa yhdelle jauhelasitteelleen 65 mL 100 g:aa kohden. UT Austin käyttää vettä ja jauhetta saman verran painon mukaan, ja kun Digitalfire sekoitti 20 kg jauhetta 20 kg:aan vettä, se mittasi ominaispainoksi 1,46.

Vettä on nopea lisätä mutta hidas poistaa, joten aloita pienellä määrällä. Meidän arviomme: aloita noin 70–80 mL:lla 100 g:aa kohden (700–800 mL kilogrammaa kohden eli noin 11–12 US fl oz paunaa kohden). Liota, sekoita ja seulo tässä paksuudessa ja lisää sitten vettä vähän kerrallaan, kunnes ominaispaino on oikea. 1 mL vettä painaa 1 g, joten veden voi punnita. Jos vettä tulee liikaa, anna lasitteen laskeutua ja poista kirkas vesi pinnalta sienellä tai kaatamalla.

Välineet ja vesi

• Potkurisekoitin. Digitalfiren mukaan hyvä potkurisekoitin on ”välttämätön”. Ämpärissä työn hoitaa johdollinen porakone ja sekoitinlapa. UT Austin käyttää sitä vähintään 4–5 minuuttia sen jälkeen, kun lasite näyttää sekoittuneelta, ja pitää terän irti ämpäristä, koska terä voi raapia siitä muovia.
• Tehosekoitin. Se ”toimii erinomaisesti pienille erille” (Digitalfire). Käytä sitä vain lasitteisiin: se ei saa koskaan palata keittiöön.
• Vispilä tai keppi. Zakinin valinta, kun sekoitinta ei ole.

Myös vesi vaihtelee, ja Digitalfire huomauttaa, että se muuttaa lasitelietteen käyttäytymistä. Derek Au käyttää käänteisosmoosilla puhdistettua vettä, koska hänen vesijohtovetensä on kovaa. Kirjaa käytetty vesi muistiin, oli se mitä tahansa.

Vaihe vaiheelta

1. Laita hengityksensuojain kasvoille ja kumikäsineet käsiin, jos kädet joutuvat lasitteeseen. Zakin pitää maskia punnitsemisen alusta siihen asti, kun lasite on märkää.
2. Mittaa ämpäriin noin 70–80 mL vettä 100 g:aa jauhetta kohden.
3. Lisää punnittu jauhe varovasti ja matalalta. UT Austin lisää jauheen lämpimään veteen; Zakin ja Au lisäävät veden jauheeseen. Suosittelemme jauheen lisäämistä veteen, koska se nostaa vähemmän pölyä, paitsi jos reseptissä on paljon bentoniittia: sekoita silloin sen kuivat jauheet ensin keskenään.
4. Liota: anna jauheen liota sekoittamatta. Digitalfire odottaa noin 20 minuuttia. Liima- tai sideainetta sisältävien jauheiden on annettava seistä yön yli.
5. Sekoita, kunnes kuivia kohtia tai paakkuja ei ole.
6. Seulo kahdesti (ks. alla).
7. Peitä ämpäri ja anna sen seistä yön yli, sitten sekoita uudelleen ja tarkista, onko pohjalle muodostunut kova kerros.
8. Mittaa ominaispaino ja lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes tavoite saavutetaan.
9. Merkitse ämpäri ja kirjaa tehdyt vaiheet muistiin.
10. Siivoa märkäpuhdistuksella: moppaa lattia ja pyyhi kaikki pinnat, myös raaka-aineastioiden ulkopinnat.

Seulominen

Seula on kehykseen kiinnitetty verkko. Kun lasitetta painetaan sen läpi harjalla, sekoittamisesta jääneet paakut hajoavat ja seulaan jäävät hiukkaset, jotka näkyisivät poltossa pilkkuina. Mitä suurempi mesh-luku, sitä hienompi verkko: 80 meshin seulan aukot ovat noin 0,18 mm ja 100 meshin noin 0,15 mm.

Lähteet suosittelevat eri seuloja. Zakin seuloo kahdesti 50 tai 80 meshin seulan läpi. Derek Au käyttää useimmille lasitteille 120 meshin seulaa, etenkin kun lasitteessa on kobolttia tai rautaa: kolme kertaa 80 meshin seulan läpi jätti yhteen seladoniin vielä rautapilkkuja, ja yksi kerta 120 meshin läpi korjasi vian. Tuhkalasitteille ja muille karkeita raaka-aineita sisältäville lasitteille hän käyttää 60–80 meshin seulaa. Brittiläinen Potterycrafts ehdottaa 60–80 meshiä. Turvallinen oletus:

Ominaispaino

Ominaispaino (litrapaino) kertoo, kuinka paljon jauhetta lasitelietteessä on. Se on tietyn lasitetilavuuden paino jaettuna saman vesitilavuuden painolla. Veden ominaispaino on 1,00, ja lasite, jonka lukema on ominaispaino 1,45, painaa 145 g 100 mL:ssa. Kun lasite sekoitetaan mitattuun ominaispainoon, saadaan joka kerta sama paksuus ja sama lasitekerros. Ominaispainolla ei ole yksikköä, joten se on sama grammoina tai unsseina.

Mittaaminen punnitsemalla 100 mL

1. Sekoita lasite, jotta mitään ei ole laskeutunut pohjalle.
2. Aseta vaa’alle 100 mL:n mittalasi (korkea mittaputki, jossa on asteikko) tai 100 mL:n ruisku ja nollaa vaaka.
3. Täytä se lasitteella tasan 100 mL:n merkkiin asti ja lue merkki silmien korkeudelta.
4. Punnitse ja jaa grammamäärä 100:lla: 145 g vastaa ominaispainoa 1,45.

Digitalfire myös merkitsee mukiin 500 g:n vesimäärän korkeuden, täyttää mukin merkkiin asti lasitteella ja jakaa painon 500:lla; suurempi ja täydempi mitta on tarkempi. Baumé-mittari eli hydrometri, uimuri, jonka lukema luetaan siitä kohdasta, johon se lasitteessa asettuu, on nopea, mutta se voi näyttää väärin sakeissa tai lepojäykissä lasitteissa. Brittiläiset mittarit, kuten Potclaysin mittari, näyttävät Baumé-asteita (°Bé). Oman laskelmamme mukaan ominaispaino = 145 ÷ (145 − °Bé), joten 46 °Bé vastaa noin ominaispainoa 1,46. Vanhemmissa brittiläisissä kirjoissa ilmoitetaan pinttipaino, eli lasitteen unssimäärä brittiläisessä pintissä: jaa se 20:llä, joten 29 oz vastaa noin ominaispainoa 1,45 (tämäkin on omaa laskelmaamme).

Tavoitearvot

Lähteet ovat eri mieltä, eniten siveltämisestä ja ruiskuttamisesta, joihin brittiläinen toimittaja Potclays antaa paljon suuremmat luvut (sen omat luvut ovat ”vain ohjeellisia”). Pidä jokaista lukua lähtökohtana. Digitalfiren keskeinen neuvo on löytää kullekin lasitteelle sopiva ominaispaino ja lepojäykkyys, toistaa ne ja kirjata ne muistiin.

Upotuslasitteen tarkistamiseksi silmämääräisesti AMACO upottaa 5 sekuntia ja hakee lasitekerrosta, joka on suunnilleen yhdysvaltalaisen dime-kolikon paksuinen. Digitalfire varmistaa tuloksen polttamalla 5 sekuntia upotettuja koepaloja.

Vesimäärä tavoiteominaispainoon: meidän arviomme

Alla oleva taulukko on omaa laskelmaamme, ei lähteen. Siinä oletetaan, että jauheen hiukkasten tiheys on 2,6 g/cm³, mikä on oletus eikä mittaustulos. Savi, liukenevat raaka-aineet ja lepojäykkyys muuttavat kaikki todellista lasitetta, joten käytä taulukkoa alkuun ja mittaa sitten. Tarkistukseksi: kun jauhetta ja vettä on painoltaan yhtä paljon, taulukon mukaan lukema on ominaispaino 1,44, mikä on lähellä Digitalfiren mittaamaa tulosta, ominaispaino 1,46. Taulukko osoittaa myös, että kun aloitetaan 70–80 mL:lla 100 g:aa kohden, lukema on suurempi kuin ominaispaino 1,50, eli lasite on sakeampaa kuin tarvitaan.

Epsom-suola, CMC ja bentoniitti

Epsom-suola saa lasitteen jähmettymään hieman, kun se seisoo paikallaan, ja juoksemaan taas, kun sitä sekoitetaan. Tätä kutsutaan lasitteen flokkuloinniksi, ja näin käyttäytyvä lasite on tiksotrooppinen: se levittyy tasaisemmin, tippuu vähemmän ja laskeutuu vähemmän. Digitalfire ehdottaa aloittamaan noin 2 g:lla gallonaa kohden, kun ominaispaino on kohdallaan (karkeasti 0,5 g litraa kohden, oma muunnoksemme), ja säätämään määrää joka sekoituskerralla, koska annosta ei pitäisi lyödä lukkoon missään reseptissä. Suosittelemme liuottamaan suolan ensin pieneen määrään kuumaa vettä. Digitalfiren esimerkissä lasite, jonka lukema oli ominaispaino 1,45, tippui, joten vettä lisättiin, kunnes lukema oli ominaispaino 1,43, ja Epsom-suola jähmetti sen taas kermamaiseksi, ja se levittyi tasaisesti. Karkea tarkistus: sekoita, lopeta ja katso. Lepojäykkä lasite liikkuu vielä noin 2 tai 3 sekuntia, pysähtyy sitten ja palaa hieman takaisin.

CMC eli lasiteliima (karboksimetyyliselluloosa) tekee lasitelietteestä tahmeamman ja hitaammin kuivuvan ja jättää kovemman lasitekerroksen, joka pysyy esineessä kiinni. Sillä on eniten merkitystä sivellinlasitteissa ja lasitteissa, joissa on paljon frittiä. Digitalfiren esimerkissä 3,75 g sekoitetaan 1000 g:aan lasitelietettä, ja se on lisättävä tehosekoittimella. Lasite, jossa on CMC:tä, ei jähmety Epsom-suolalla, ja koska mikrobit käyttävät liimaa ravinnokseen, lasite voi muuttua ämpärissä ja alkaa haista.

Bentoniitti, erittäin hienojakoinen savi, auttaa pitämään muut hiukkaset suspensiossa. Upotuslasitteissa tähän tarkoitukseen on yleensä 15–25 % polttamatonta savea. Jos reseptissä on vähän savea, noin 1–3 % bentoniittia auttaa; Digitalfiren mukaan lasite, jossa on yli 15 % savea, ei tarvitsisi bentoniittia yli 1 % kuivan lasitteen painosta.

Koepalat ja koesarjat

Pienestä aloittaminen

Derek Au etenee kolmessa vaiheessa: ensin 50 tai 100 g:n koe, sitten toimivasta lasitteesta 1–2 kg:n koe-erä ja lopuksi 5–10 kg:n pajaerä. Arviomme mukaan 100 g:n koe, jonka lukema on ominaispaino 1,45, tuottaa noin 135 mL (noin 4½ US fl oz) lasitelietettä, mikä riittää muutaman pienen koepalan upottamiseen kapeassa mukissa.

Testaaminen omalla savella

Lasite voi näyttää aivan erilaiselta toisella savella tai toisessa uunissa: Clay Art Center testasi jokaisen muuttamansa lasitereseptin neljällä massalla, keilassa 6 ja keilassa 10. Potclaysin aloittelijan opas lasitteiden testaamiseen ehdottaa:

• 6–10 koepalaa (pieniä paloja lasitteen kokeilemiseen) siitä savesta, jota todella käytetään, ja merkintä siitä, ovatko ne raakapoltettuja vai täysin kuivia
• yksi muutos kerrallaan
• yksi ja kaksi upotusta, jotta lasite nähdään ohuena ja paksuna
• kaikki koepalat samaan uunilliseen
• merkintä jokaiseen koepalaan ennen polttoa leimalla, kaivertamalla tai alilasitekynällä.

Suosittelemme pystyssä seisovia koepaloja, joissa on kuvioitu vyöhyke, josta näkee, miten lasite ohenee reunoilla ja vaihtaa sävyä, sekä lasitteeton pohja; tasainen koepala nimittäin peittää sen, kuinka pitkälle lasite valuu. Aseta kukin valumien varalta pienelle alustalle tai raakapoltetun saven palalle tai suoja-aineella käsitellylle uunilevylle. Aseta koepalojen lähelle tarkkailukeila, pieni keraaminen keila, joka taipuu, kun se on saanut tarpeeksi lämpöä, osoittamaan, kuinka paljon lämpöä koepalat saivat; opas Polttaminen yksinkertaisessa keramiikkauunissa selittää keilat. Anna jokaiselle koepalalle lyhyt koodi ja kirjaa se muistiinpanoihin reseptin kohdalle. Ceramic Arts Networkille kirjoittava Willers käyttää numeroita ja kirjaimia ja kirjoittaa itse järjestelmän muistikirjan alkuun.

Koesarjat

Koesarja on rivi kokeita, jotka etenevät tasaisin askelin seoksesta toiseen: lasitteesta toiseen tai pohjalasitteesta samaan lasitteeseen, jossa on enemmän väriainetta. Derek Au esimerkiksi lisää rautaoksidia läpinäkyvään pohjalasitteeseen 1 %:n askelin. Ian Currien nimeen liitetty tilavuusmenetelmä säästää aikaa, koska sekoitettavaksi tulee vain sarjan kaksi päätä:

1. Sekoita kaksi päätylasitetta, A ja B, samankokoisina erinä ja seulo molemmat.
2. Lisää vettä siihen, jonka tilavuus on pienempi, kunnes molempien märkätilavuus on täsmälleen sama.
3. Sekoita molemmat ja mittaa sitten kukin seos ruiskulla omaan numeroituun kuppiinsa.
4. Sekoita jokainen kuppi ja upota siihen koepala.

Laskuesimerkissämme A on 100 g läpinäkyvää pohjalasitetta, ja B on samaa, johon on lisätty 4 g punaista rautaoksidia (4 %:n lisäys). B:n jokaisessa millilitrassa on pohjalasitetta saman verran kuin A:n millilitrassa ja lisäksi sen rauta, joten kupit etenevät raudattomasta 4 %:iin 1 %:n askelin. Kumpikin pää antaa sarjaan 100 mL, minkä 100 g:n erä arviomme mukaan kattaa.

Menetelmä vaatii huolellista laskemista, hyvin sekoitetut päät, joiden ominaispaino on tasainen, ja tarkan vaa’an. Derek Au tekee seokset myös punnitsemalla tilavuusmittauksen sijaan. Kolmiokoe tekee saman kolmella päätyseoksella, jotka asetetaan kolmion muotoon.

Kun jokin sarjan vaihe näyttää lupaavalta, reseptisivun Tallenna kopiona -toiminto tallentaa sen omaksi reseptikseen ja jättää alkuperäisen ennalleen.

Muistiinpanojen pitäminen

Willers kuvaa tavoitteen hyvin: ”tarpeeksi tietoa, jotta löydetyt tulokset voi toistaa tai välttää”. Kirjaa ennen aloittamista suunnitellut kokeet ja uunia purettaessa tulokset. Potclays lisää listaan lasitustavan, kerroksen paksuuden, massan ja koko polton, myös rampit, haudutukset ja jäähdytyksen. Ramppi on lämmitys- tai jäähdytysnopeus, esimerkiksi 60 °C (108 °F) tunnissa, ja haudutus pitää uunin yhdessä lämpötilassa asetetun ajan. Kirjaa eränumerot, käytetty vesi ja mahdolliset korvaukset: kun Clay Art Center vaihtoi maasälvän, noin puolta sen lasitteista piti säätää.

Glazecalcissa tallennettu resepti sisältää itse reseptin. Polttopäiväkirjaan kirjataan jokainen poltto: uuni, päivämäärä, ajat, lämpötilat, keilat ja huomautukset. Muistiinpanoihin mahtuu kaikki muu, kuten yllä oleva erän muistiinpano ja se, mitä kukin koepala näytti.

Lähteet

• Glazy: Raw materials
• Glazy: Specific gravity
• Digitalfire: Specific gravity
• Digitalfire: Epsom salts
• Digitalfire: CMC gum
• Digitalfire: Dipping glaze
• Digitalfire: Bentonite
• Digitalfire: Water solubility
• Digitalfire: Gerstley Borate
• Digitalfire: Mahavir potash feldspar
• Digitalfire: Flint
• Clay Art Center: The end of an era, the extinction of Custer feldspar
• Berkeley Potters Studio: What the flux, November 2023
• New Mexico Clay: Gerstley Borate Original
• Ceramic Arts Network: Glaze chemistry 101, a quick course on mixing ceramic glazes (Zakin)
• Ceramic Arts Network: How to keep good records when testing ceramic glazes (Willers)
• Ceramic Arts Network: 8 ways to apply glaze (Hopper)
• Derek Au: Mixing test glazes
• Derek Au: Digital scales for weighing glazes
• Derek Au: Triaxial testing
• UT Austin ceramics wiki: How to mix glazes
• Potclays: The beginner's guide to glaze testing
• Potclays: Glaze hydrometer
• Potterycrafts: Nordic Blue Mist powder glaze
• HSE: Glaze and colour preparation (CR1)
• Valentine Clays: Flint technical data sheet
• Ceramic Arts Daily forum: Ian Currie test tiles